Heta juhlapuhe Itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.2012 Mäntsälän seurakuntakeskuksessa

Arvoisat veteraanit ja itsenäisyyspäivän juhlaväki!

95 vuotta sitten Venäjän vallankumouksen pyörteissä Suomen senaatti P.E. Svinhuvudin johdolla esitti 4. joulukuuta 1917 Suomen itsenäisyyden julistusta hyväksyttäväksi eduskunnalle, joka hyväksyi sen pari päivää myöhemmin 6. joulukuuta.  Suomi pyysi heti itsenäisyytensä tunnustamista Ruotsilta, Norjalta, Tanskalta, Ranskalta ja Britannialta. Vasta kun Suomi pyysi Venäjän vastasyntyneeltä bolsevikkihallitukselta itsenäisyyttä ja Venäjä Suomen itsenäisyysjulistuksen hyväksyi 4.1.1918, mainitut länsimaat ja kymmenet muut olivat valmiit Suomen itsenäisyyden tunnustamaan.

Itsenäistymisen jälkeen käyty (27.1.1918-16.5.1918) sisällissota – kansalaissota, kapina – oli raaka ja väkivaltainen sota molempien taistelleiden osapuolten toimesta. Sodan aikaiset ja sen jälkeiset tapahtumat jättivät syvät arvet ihmisten mieleen ja kansa oli vahvasti jakautunutta sen jälkeen useamman vuosikymmenen. Vielä tänäänkin elää ihmisiä, jotka ovat tuon Suomen sisäisen surkeuden eläneet. Näiden ihmisten mielessä arvet eivät ole umpeutuneet ja molemminpuolinen viha on joidenkin osalta hyvinkin pinnassa.

Toisen Maailmansodan ulottuminen Suomeen 30.11.1939 Neuvostoliiton sodanjulistuksesta alkaneen ja 105 päivää myöhemmin (16.4.1940) Moskovan rauhaan päättyneen talvisodan henki, ulkoisen vihollisen vakavan uhkan alla yhdisti suomalaisia ja synnytti luottamusta kansalaissodan vaikutuspiirissä olleiden sukupolvien välillä.

Jatkosota (25.6.1941-19.9.1944), valvontakomission toiminta Suomessa ja sotakorvausten maksaminen olivat suomalaisille yhteinen asia ja rakensivat maan sisällä ihmisten keskinäistä luottamusta luoden pohjaa tulevaan aikaan. Kiitos veteraanit että jaksoitte.

Suomalaisten ihmisten, yhteiskunnan, demokratian ja talouden kannalta Suomen kehitys viimeisen sadan vuoden aikana on ollut menestystarina, joka hakee vertaistaan. Olemme kyenneet parlamentaarisen demokratian kautta löytämään yhteisesti hyväksyttyjä polkuja, joille olemme menestyksemme rakentaneet. Ideologisista eroista ja poliittisista tavoitteista huolimatta yhteiskuntaamme on rakennettu löytämällä yhteisesti oikeaa väylää, johon laaja päättäjäjoukko on kyennyt sitoutumaan.

Arvoisa itsenäisyyspäivää juhliva väki!

Suomen elinkeinorakenteen murros on voimakas. Vientiteollisuudesta on hävinnyt 2000- luvun aikana 160 000 työpaikkaa. Niiden tilalle ei ole tullut uusia työpaikkoja ja uutta teollisuutta. Tämä näkyy hyvinvointiyhteiskuntamme rahoituspohjan näkökulmasta vaarallisella tavalla, kun vientimme ulkomaille on rahalla mitattuna pienempää kuin tuontimme. Pitkään jatkuessaan tämä näivettää kansantaloutemme pohjaa ja rapauttaa kykyämme tuottaa niin kunnissa kuin valtion toimesta ihmisten kannalta välttämättömiä ja tarpeellisia palveluja.

Väestön ikärakenteen muutos vaikuttaa vielä voimakkaammin tähän suuntaan. Tänään meillä on noin 100 työssä olevaa kohti noin 70 työelämän ulkopuolella olevaa ihmistä, lapsia, opiskelijoita, perhevapailla olevia aikuisia ja eläkkeellä olevia ihmisiä. Suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen johtaa tämän huoltosuhteen rajuun muutokseen niin, että vuosien 2030 -2035 välillä (noin 20 vuoden päästä) 100 työssä käyvää kohti meillä on 150 työelämän ulkopuolella olevaa – valtaosa uusi eläkeläisiä. Jokainen ymmärtää, että tämä tarkoittaa verotulojen pienenemistä ja sen myötä hyvinvointiyhteiskunnan rapautumista.

Näiden asioiden ratkaiseminen edellyttää vahvaa tahtoa yhteisesti ratkaista asioita oikeaan suuntaan. Vähän kuin Talvisodan hengessä.

Hyvät kuulijat!

Nämä vajaat sata itsenäisyyden vuotta ja noin kymmenen vuotta ennen itsenäistymistä ovat olleet myös voimakkaan yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen aikaa Suomessa. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, Suomen hallitusmuoto ja Suomen perustuslaki ovat luoneet vankan pohjan rakentaa kotimaastamme pohjoismaiseen perheeseen vahvasti kiinnittynyttä hyvinvointiyhteiskuntaa.

Perustuslaki takaa meille kaikille monia oikeuksia ja vapauksia, joita ei tule arjessa ajatelleeksikaan. Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti. Jokaisella meillä on liikkumisvapaus, uskonnon ja omantunnon vapaus, sananvapaus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus – ihan muutamia luetellakseni. Meillä on myös oikeuksia. Jokaisella on oikeus mm. oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin, oikeus työhön ja elinkeinovapaus sekä oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä kaikkialla maailmassa, mutta onneksi itsenäisessä Suomessamme ne ovat.

Perustuslaki määrittelee meille vai yhden velvollisuuden ja se on maanpuolustusvelvollisuus, jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä. Itse suoritin vapaaehtoisen asepalveluksen vuonna 1996 ensimmäisten naisten mukana Savon Prikaatissa, koska halusin tehdä ”oman osani” Suomen maanpuolustuksen eteen. Rauhanturvatehtäviin hakeuduin pari vuotta myöhemmin Bosnia-Herzegovinaan Nato-johtoiseen operaatioon, jossa toimin vartiojääkärinä.

Suomalaisen rauhanturvaamistoiminnan historia täytti tänä vuonna 56 vuotta ja edustamani Keski-Uudenmaan Rauhanturvaajat juhli tänä syksynä 40-vuotista taivaltaan. Ensimmäinen YK-operaatio, johon suomalaiset osallistuivat, alkoi 1956 Siinain niemimaalla. Siellä tavoitteena oli lopettaa vihollisuudet - tai ainakin hillitä niiden kärjistymistä - Israelin ja Egyptin välillä ensin mainitun hyökättyä Ranskan ja Iso-Britannian tuella Egyptiin Egyptin uhattua kansallistaa Suezin kanava. Kahden vuoden aikana tuossa operaatiossa palveli kaikkiaan 437 suomalaista miestä. Tuon ajankohdan jälkeen Suomi on osallistunut kaikkiaan reiluun kolmeenkymmeneen operaatioon, kaiken kaikkiaan n. 40 000 henkilön voimin. Suomi onkin omaa kansainväliseen puolueettomuuteen pohjaavaa hyvinvointiyhteiskuntaa rakentaessaan kantanut myös merkittävästi kokoaan suuremman vastuun maapallon kriisipesäkkeiden rauhoittamisessa.

Maailma ja tehtävien toteuttamistapa on muuttunut näiden vuosikymmenten aikana melkoisesti. Perinteisten YK:n tunnuksin ja YK:n johtamana ja alaisuudessa toteutettujen rauhanturvaoperaatioiden ja sotilastarkkailijaoperaatioiden rinnalle on tullut yleisemmin Bosnian sodan jälkeen operaatiot, joissa YK:n valtuutuksella joku paikallinen toimija - esimerkiksi NATO, Afrikan Unioni, ETYJ tai EU - asettaa joukkonsa erottamaan taistelevia osapuolia tai tukemaan paikallista hallintoa. Näiden viimeksi mainittujen operaatioiden yhteydessä on alettu puhua myös rauhaan pakottamisesta, koska rauhaa turvaavien joukkojen valmius ja kyky käyttää voimaa rauhantilan turvaamiseksi ja palauttamiseksi on oleellisesti aikaisempia operaatioita suurempaa.

Hyvät ystävät!

Suomi ja suomalaiset voivat olla ylpeitä työstä, jota olemme omasta kokemuspohjasta ponnistaen kyenneet tekemään tavallisten ihmisten eteen kaikissa rauhanturvaoperaatioissa eri puolilla maailmaa. Se osoittaa oman maamme kehittynyttä vastuuta – muistakin kuin omasta maastamme ja kansastamme – ja halua edistää maailman rauhaa.

Haluan toivottaa teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja samalla kiittää kunnioittaen niitä suomalaisia, jotka mittaamattomia omia menetyksiään kaihtamatta meille tämän hyvän Suomen ovat varmistaneet ja rakentaneet. Jatketaan yhdessä sitä työtä!

 

Heta Ravolainen-Rinne

Puheenjohtaja, Keski-Uudenmaan Rauhanturvaajat ry