kalenteri
Muistojuhla vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkillä01.05.2009 Muistojuhla 1.5.2009 vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkillä Mäntsälän kirkkomaalla puheen pitivät Ville Varila Toimihenkilöunioni TU ry:n sopimusala-asiamies Ville Varila: 1900 luvun alussa Suomessa alkoi vahva yhteiskunnallinen murros. Yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden vaatimukset ja laajan köyhälistön aseman parantamiseen tähtäävä toiminta siivitti uudistuksia suuriruhtinaskunnan valtiopäivillä. Samaan aikaan Venäjän harjoittama suomalaisten sortopolitiikka pyrki uudistyön estämiseen ja hidastamiseen. Suomen maatalousvaltaisen yhteiskunnan köyhälistö, mäkitupalaiset ja torpparit, ja hitaasti kasvava teollisuustyöväestö, jotka olivat nähneet uudistuspolitiikan kautta pienen valonpilkahduksen tulevaisuudestaan, pettyivät. Iso osa tuosta joukosta näki ainoana mahdollisuutena asemansa parantamiselle vallankumouksen ja niin he tarttuivat aseisiin. Tammikuun 27. päivänä 1918 syttyi suomalaisten kesken sota, jota kutsuttiin - ja kutsutaan edelleen - puhujan taustoista riippuen nimillä kansalaissota, kapina, sisällissota vapaussota. Tuo lyhyt, verinen ja raaka yhteenotto kumpusi yhteiskunnallisesta epätasa-arvosta ja siitä, että isolla osalla väestöä ei näyttänyt olevan toivoa paremmasta sekä yhtä verinen ja raaka jälkiselvittely punaisten hävittyä sodan, jätti syvät arvet suomalaisten sisimpään ja muokkasi voimalla Suomen tulevaisuutta. Vihan laannuttua - ehkäpä osin jäädyttyä - alkoi itsenäistyneessä Suomessa itää ja kehittyä ajatus nykyisenkaltaisen hyvinvointiyhteis-kunnan perusrakenteista. Toinen maailmansota yhdisti suomalaiset yhteistä vihollista vastaan. Viimeistään tammikuussa 1947 oli syntynyt silta yli vihan yhteistyön ja sopimisen yhteiskuntaan, jossa yhteiskunnallisen demokratian perusrakenteet selkeästi tunnustettiin ja jossa työväestön yhteisten etujen ajamiseksi syntyneen ammattiyhdistysliikkeen toimintaoikeuksien ja aidon sopimuskumppanuuden tunnustaminen oli tunnustettu tosiasia. Toisen maailmansodan jälkeinen aika on ollut meidän suomalaisten kannalta jatkuvan hyvinvoinnin ja yksilöiden, perhekuntien paremman elämän rakentamisen aikaa. Paljon on tehty ja saatu aikaan. Paljon on vielä tekemätöntä työtä. Keskeisinä rakentajina nykyisen hyvinvoinnin ja yhteisvastuun rakenteissa on ollut tämän muistopaikan ansainneiden, vakaumuksena puolesta kaatuneiden ihanteita yhteiskunnallisena muutosliikkeenä eteenpäin vieneet Sosialidemokraattinen puolue, Vasemmistoliitto edeltäjineen ja ammattiyhdistysliike kokonaisuudessaan. Heta Ravolainen-Rinne: 1990- luvun kriisistä selvisimme laajapohjaisella yhteistyöllä. Yhteistyöllä, johon yhteiset kokemukset 1900-luvun aikana olivat kasvattaneet ja opettaneet. Yhteistyöllä, jonka lujana perustana oli ajatus siitä, että paremmin pärjäävät tinkivät vähän enemmän kuin muut. Tuolta pohjalta nousimme 1990-luvun lamasta toista kymmentä vuotta kestäneen kasvun uralle. Nyt on aika uudistaa ja vahvistaa vuosikymmenen takainen yhteistyön henki. Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden, maahanmuuttajiin kohdistuvan vihan ja heikoimmassa asemassa olevien unohtamisen sijaan nyt on rakennettava yhteiskunnallisen tasa-arvon, ihmisten keskinäisen suvaitsevaisuuden ja heikommista ihmisistä huolehtimisen varaan. Sinä, minä, me kaikki yhdessä näiden arvojen puolesta toimien voimme varmistaa sen, että kansalaissodan melskeissä ja sen jälkeisessä ajassa henkensä menettäneiden unelma edelleen elää ja etenee. Hyvät toverit!
|