Aitoa tasa-arvoa?Sunnuntai 11.10.2009 klo 14.29 - Ville Varila Harvasta asiasta on ollut yhtä paljon puhetta ja vielä harvemmasta asiasta on moni taho ollut yhtä mieltä 2000-luvulla, kuin naisten ja miesten palkkaerosta. Asiaa on pyöritelty ja sitä on pöyristelty, mutta missä nämä ajoittain kärkevätkin mielipiteet ja niiden kirvoittamat kommentit näkyvät tuloksellisesti – kysynpähän vaan. Ammattiyhdistysliikkeet ovat asiaa enemmän ja vähemmän voimallisesti ajaneet vuosikymmenet ja nyt kuluvalla kymmenellä on mukaan saatu myös työnantajapuoli sekä hallitus. Tällä hetkellä näyttäisi ainakin ulospäin siltä, että kaikki seisovat yhteisessä rintamassa ajamassa asiaa, eikä enää tuhlata paukkuja siihen, että osoitettaisiin toisen osapuolen tekemät tutkimukset vääriksi tai vähintään kyseenalaisiksi. Tähän on vaikuttanut osaltaan myös tasa-arvolain kehittäminen ja täsmentäminen.
Tästä ns. yhteiseen hiileen puhaltamisesta voisi nostaa esille samapalkkaisuusohjelman, jolla on olemassa myös omat nettisivunsa: www.samapalkka.fi. Näiltä sivuilta voi seurata ohjelman tilannetta ja sen edistymistä. Kuitenkin itselleni on pienimuotoinen pettymys, että tavoitteet ovat aika varovaiset siihen nähden, mitä kaikkia tahoja on ainakin nimeltä mukana tässä. Voisi kai sanoa, että kaikki Suomen työelämän vaikutusvaltaisimmat tahot ovat tässä yhteistyössä mukana, mutta mutta...kuten edellä kirjoitin, että hieman liian varovaisesti edetään. Samapalkkaisuusohjelman tavoitteena on saada kavennettua palkkaero 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Nykyinen taso on noin 20 prosenttia eli hyvin varovaisesti edetään ja väitän, että tällä ryhmällä olisi mahdollisuus painaa luku lähemmäksi viittä prosenttia halutessaan, jos yhteistyötä aidosti tehtäisiin, mutta parempi kai varovainen alku, kuin ei alkua ollenkaan.
En voi olla esittämättä ajatusta, joka syntyy tavoitteita lukiessa, että tässä haetaan nyt jollekin ryhmälle ”helppoa” profiilinkohotusta, jos tuo prosentuaalinen tavoite täyttyy ja miksipä ei täyttyisi. Voisiko tällainen ryhmä istua mahdollisesti nykyhallituksessa, ehkä, mutta jääköön se jokaisen itsensä pääteltäväksi. Helpolla tarkoitan sitä, että Suomen työikäisten väestönkehitys on ollut nähtävissä jo jonkun aikaa ja yhtenä osana nykyisessä palkkaerossa on se, että työuran loppupäässä miesten ja naisten palkkaero on jo karannut sen verran suureksi, että se näkyy myös tilastoissa. Toisekseen nykyinen miesten ns. yliedustus johtavissa tehtävissä on entisestään tehnyt pesäeroa naisten palkkoihin. Nämä molemmat kohdat tulevat omalta osaltaan korjaantumaan, kun suuret ikäluokat lähtevät eläkkeelle ( tai kuten nykyisessä taloustilanteessa, laitetaan työttömyysputken kautta eläkkeelle ) ja nykyinen valistustyö korjaa palkka vääristymää työuran alkupuolella, sekä naisia palkataan entistä enemmän johtaviin tehtäviin. Olisi mukava nähdä tällainen selvitys, että miten se vaikuttaa tähän samapalkkaisuuteen ja sitä kautta peilata samapalkkaisuusohjelman tavoitteisiin. Asia on yhteinen ja tärkeä – siksi haluaisin nähdä aitoa tasa-arvoa. |
Avainsanat: tasa-arvo, samapalkka, palkkaero |
|
Kasvatetut palkkaerot ovat yhteiskuntamme syöpä ja se ei tarkoita työllä saavutettuja vaan laskennallisin perustein. Niin kauan kuin palkankorotukset on jaettu prosentein, on tehty myyräntyötä oikeudenmukaisuudelle ja kansantaloudelle. Indeksi korotus pitäisi olla sama, kuin se on laskettu henkeä kohden, vaikka palkkaerot olisikin suuria.
Nytkin harjoitettu palkkapolitiikka on jo perinteistä ja pienipalkkaisten tuella keinottelua.